Lähteet: J. Juhani Kortesalmi ”Vanha Kuusamo kertoo” s. 185-191 & Maija Alajuuma ”Moksi moksi Kuusamoksi” s. 12, 36, 56, 90 & 106
Pitempi oli pitkie puita ja matalampi moar ruohoja – maantie
Tynnyri tiellä seisoo, ei peäse yli eikä ympäri – varjo
Hyyty tietä juoksee ja moata villat vettää – heinäkuorma
Lemmellehti liikahtaa, kaekki kansa katsahtaa – ovi
Yöt hakkaa ja päevät hakkaa eikä yhtääl lastuo lähe – kello
Yöt kahtoo ja päevät kahtoo eikä silimäkkääv värähä – saavinkorvat
Punanen orsi oli valakeita vanttuita täynä – hampaat
Kaksi kultasta käkkeä yli oreen tappeloo – silmät
Lintu lenti siivitön ja istu puuhun jaloton, neito tuli suuton ja söi sen linnun jalottoman – Lumen kertyminen tykyiksi puihin ja auringon sulatustyö
Oveton aetta ruokoa täönä – muna
Kanneton pohjaton uutta lihoa täönä – sormus
Piippolassa pino kaatu, tänne ääni ärjähti sitte – ukonilma
Hevonen talliin meni mutta häntä ei sopimu – lusikka
Piimä kaatu pirtim peälle, ei lähtenyl luuvalla luuve eikä lapolla lapijoejen – auringonvalo
Lintu lentää laolaa eik oop päät eikä kaolaa – pieru
Pikku lintu liinahäntä läpi seinän lentelöö – lanka ja neula
Puum pitunen ja lohilangan paksunen ja joka oksassa se nouvattaa – puun syyt
Mies mehtään menee ja purtiloeta jäläkeesän nakkeloo – jäljet
Mitä yksi? Minä tässä.
Mitä kaksi? Silimeä peässä.
Mitä kolome? Pannussa jalakaa.
Mitä nelejä? Lehmällä tissie.
Mitä viisi? Käessä sormea.
Mitä kuusi? Reissä kaplasta.
Mitä seitteme? Otavassa tähteä.
Mitä kaheksan? Kappoa nelikossa.
Mitä yheksän? Ihmisessä reikie.
Mitä kymmenen? Käsissä sormie. / Laessa käskyö.
Eänellään se lintuhi laulaa.
Värsyn se om päevässä oppinu.
Istuu kum Mattilam Maijja Pernuul lähössä.
On ihan kuin ahventa takaperin nielisi.
Pittää nostella housuja, että pikemmin pyhä tulloo.
Istukoon niin kauvvon, että sieni ohtaan kasvaa.
Kävi kun kissa kuumassa uunissa.
On totinen kum pottu vellissä.
Sitä sannoa ei suustaam peästä, jonka peähän ei peäse.
Kahtoo kul lehmä uutta konttie.
On sitä työtä tosissahi.
Ensimmäenen tarvis ei kato viimmestä.
Rinnam paat suuhun muttet mieltä peähän.
Ensil leipä ja sitte lirkutukset.
Ijän pouvvat ponnekkaat, ijän ikuset satteet.
Vappuna vasa hangella, sotkalla muna uutussa.
Laorina laomaan, Perttuna peräti poes.
Musta pilivi murjottaa, savenkarvanen sattaa.
Katteen kattila kaenalossa kiehuu.
Se oj joka paekassa, kum paska rattaassa.
Poes Kuusamo piisin eistä, että Sallahi näkköö.
Peä tulloo vetäjän kätteen.
Turpa rullalle ja rulla taskuun.
Amen ja pammaos, kuiva keppi ja rammaos.
Vesikenkisillä olo -leikki
Pojat istuvat pirtin toiselle seinälle riviin ja tytöt toiselle. Yksi käy kuiskuttamassa kunkin tytön korvaan, kenen mukaan kukin sai lähteä: ”Tuom mukaal lähe, elä muihem mukaa.” Sitten pojat kävivät vuorollaan kokeilemassa, kuka on hänen oma kultansa. Jos arvaus meni väärin, huudettiin: – Vesikenkä! Leikkiä jatkettiin, kunnes kaikki parit olivat löytyneet.
Kuvitus: Sanna Niikkonen / Matkailun menestystekijät -hanke, kuvien inspiraatiolähteet: ”Naiset ja soihtu”, anonyymi valokuva, teoksesta Hei elämä – Heräävän Suomen kuvia, Juha-Pekka Inkinen