Hyppää sisältöön

Kuusamossa soivat kuninkaan ja papin kellot

Kirkkoherra Antti Poukkulan mukaan kansanperinteenä on kulkenut tarina, että kuningas Kaarle XI olisi ollut sairaana ja kääntynyt vaivoissaan kuusamolaisten noitien puoleen. Parannuttuaan hän olisi lahjoittanut seurakunnalle 525 kiloa painavan hopeapronssisen kirkonkellon. Totuuspohjaa tarinalla tuskin on.

Pienemmän kellon – papin tai Forbuksen kellon – osti seurakunnan varoilla Tukholmasta 1700-luvun alkupuolella Kuusamon kirkkoherrana ollut Zacharias Forbus Isonvihan jälkeen vuonna 1721. Tuolloin vietettiin myös uskonpuhdistuksen 200-vuotisjuhlaa. Kellon kupeessa oleva vanhalla ruotsilla kirjoitettu teksti on suomennettuna:

Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha. Jumalalle kunniaksi ja Kuusamon seurakunnalle somistukseksi ja palvelukseksi, valettu 1721, joka oli kuningas Fredrikin toinen hallitusvuosi ja evankelisen uskon alkamisen tässä valtakunnassa toinen juhlavuosi. Tämä kello on valettu seurakunnan varoilla maisteri Zacharias Forbuksen toimeksiannosta ja valaminen suoritettu kuninkaallisen valurimestari Gerhardt Meyer vainajan lesken Katariinan valimossa.

Molemmat kellot sijoitettiin vuonna 1694 rakennettuun kirkkoon, jonka ränsistymisen jälkeen ne siirrettiin vuonna 1759 vakinaiseen kolmiosaiseen tapuliin, jonka oli suunnitellut ylikiiminkiläinen Heikki Väänänen. Kuusamon kirkonkellot ovat arvokkaat ja kaunisääniset. Kelloilla on tapana soittaa edesmenneille kuusamolaisille – kuninkaan kelloa miehille ja papin kelloa naisille. Paikkakuntalaisille ne ovat hyvin rakkaat. Kuusamon raja-asemasta huolimatta kellot säilyivät selkkauksilta aina vuoteen 1944 asti.