“Se yleinen kauneus. Se oli niin voimakasta, että vaikka minä en ollut käynyt ennen talvisotaa missään muualla, niin minä tunsin, että onpa kaunista. Kun nousi sinne vaaroille, Kotivaaran yli Välivaaraan, jollekin kivitasanteelle, niin Nuorunen siinti siellä kauniina. Se oli hyvä näky. Tai sitten peilityyni järvenpinta. Minä en tiedä, miten muut sen kokivat, mutta minulla oli tämmöinen vaisto. Kesä oli aina niin poikkeuksellinen, kesän tulo nopea, kasvuston herääminen voimakas.”
