Metallikauden esitetään Kuusamon alueella alkaneen jo toisella esikristillisellä vuosituhannella, joskin metallien käyttö on yleistynyt vasta historiallisella ajalla. Aikakautta 300-1600 jKr kutsutaan Kuusamon historiassa usein ”saamelaiseksi rautakaudeksi”. Saamelaisia pidetään alueen tuolloisina asukkaina ja kantaväestönä laajemminkin, joskaan ei ole varmaa tietoa siitä, olivatko kivikauden kuusamolaiset saamelaisia vai kenties suomalaisia.
Saamelaiset valmistivat käyttöesineensä valtaosin perinteisin menetelmin kivestä, luusta, puusta ja nahasta. Suurin osa aikakauden metalliesineistä on tuontitavaraa.
Aikakauden löytöjen joukossa on kuitenkin metalliesineitä, rautaisia kirveitä sekä muita työkaluja ja aseita, jotka saamelaiset ilmeisesti saivat kauppatavarana haltuunsa tai jotka olivat alueella käyneiden verottajien, sotajoukkojen tai muiden vierailijoiden jättämiä.
Löydöistä tunnetuimpia lienevät Lämsänkylän ja Tavajärven hopea-aarteet. Ne sisältävät runsaasti koruja, tunnetuimpana niin sanottu Kuusamo-kirves. Siitä on Kalevala-koru valmistanut uusiotuotteen. Hopea-aarteet ajoittuvat 1000-luvun alkuun. Useimmat yksittäisistä koruista ovat malliltaan itäisiä koruista lienevät peräisin Novgorodista.
Yhtä arvoituksellinen on Puutteenkylän Pyhälahden runsas rahalöytö 1100-luvun puolivälistä, joka käsittää yli 400 hopearahaa. Monet niistä leimattu Saksan ja Hollannin rannikkoalueen Friisinmaahan. Friisiläiset olivat tuohon aikaan tunnettuja merenkävijöitä, joiden tiedetään purjehtineen laajalti pohjoisilla merillä. – Voidaan pitää varmana sitä, että Kuusamossa vakituisesti asuneet saamelaiset olivat 1000-luvun alkupuolella suoraan tai välillisesti yhteydessä Eurooppaan.
Kuusamon alueella oli kaksi lapinkylää 1500-luvulla, jolloin Ruotsin kruunu ryhtyi säännöllisesti verottamaan saamelaisia. Maaselän ja Kitkan kylissä oli yhteensä parisenkymmentä verosavua, asukkaita niissä kaikkiaan tuskin enempää kun 200 henkilöä. Lapinkylän johdossa oli tiedoiltaan ja vaikutusvallaltaan arvostettu noita. Noidan hautoja on Kuusamon alueelta löydetty useita, muun muassa Kitkan Lehtoniemestä ja Kantokylän Pöyliöjärveltä.
Kuusamon saamelaiset harjoittivat eräelinkeinoja. Kylän väki asui talvikauden yhteisessä talvikylässä, missä harrastettiin etupäässä metsästystä. Tärkeimmät saaliseläimet olivat peura, hirvi ja majava. Muina vuodenaikoina kylän perhekunnat kiertelivät omilla pyytömaillaan keskittyen kalastukseen ja luonnonantimien keräilyyn. Kullakin perhekunnalla oli muutama poro, joita käytettiin vetoeläiminä ja metsästyksen apuna houkuttelemaan villipeuroja. Suurporonhoidon Kuusamossa aloittivat vasta 1700-luvulla suomalaisten uudisasukkaat. Kyläyhteisöjen johdossa oli noita, jolla oli tietoa luonnonvoimista ja kykyä toimia yhteisönsä johtajana. Saamelaisuus taantui voimakkaasti suomalaisten uudisasukkaiden asettuessa Kuusamoon 1600-luvun lopussa.