MUUTTUVA TALVI
Ville Heikkisen, Jarmo Mannisen ja Markus Varesvuon näyttely
Maapallo kuumenee ennätysvauhtia
Maapallon ilmasto on vaihdellut vuosimiljardien ajan. Pohjolassa jääkaudet ovat vuorotelleet lämpökausien kanssa. Ilmaston muutos ei ole uusi ilmiö mutta muutoksen nopeus on.
Planeetan keskilämpötila ei ole kohonnut tätä vauhtia miljooniin vuosiin, ei koskaan nykyisin elävien kasvi- ja eläinlajien, nykyisen kaltaisten ravintoverkkojen ja ekosysteemien aikana. Eikä ikinä ihmislajin historiassa.
Ihminen itse on sysännyt lämpenemisen liikkeelle polttamalla parissa vuosisadassa suuren osan siitä hiilestä, joka on kertynyt maankuoreen muinaisten metsien jäänteinä miljoonien vuosien saatossa. Ilmakehään on ennätysvauhdilla vapautunut valtavat määrät hiilidioksidia, joka toimii kuin kasvihuoneen katto, estää auringonlämpöä haihtumasta avaruuteen.
Ilmaston lämpeneminen on ilmakehän yksinkertaista fysiikkaa ja kemiaa. Se ei ole uskon asia, mielipide, propagandaa eikä pelottelua. Sen mekanismin ja mittakaavan laski jo Ruotsin ensimmäinen nobelisti, fysiikan professori Svante Arrhenius vuonna 1896, ja siitä on ilmastotiede koonnut kumoamattomat todisteet.
Ilmasto ei vain lämpene vaan ajautuu kaaokseen, kun planeetankokoiset tuulijärjestelmät ja sadesysteemit hakeutuvat uuteen asentoon, kun myrskyt, rankkasateet, helteet, hirmupakkaset, erilaiset äärisäät toistuvat entistä useammin.
Ilmaston muutos ei ole tulevaisuuden uhka vaan tämän päivän totuus.
Lumet hupenevat, maat mustuvat
Napaseudut lumikenttineen ja jäätiköineen hillitsevät lämpenemistä, sillä valkoinen maan- ja merenpinta heijastaa osan Auringon säteilystä takaisin. Kun lumi katoaa ja jää sulaa, musta maa ja meri imee ahnaasti lämpöä.
Arktinen alue lämpenee ainakin kaksinkertaisella vauhdilla verrattuna muuhun maapalloon. Suomikin on jo lämmennyt yli kaksi astetta 150 viime vuoden aikana. Alkutalvet ovat lämmenneet lähes viisi astetta, keväätkin aikaistuneet viikoilla.
Lumen ja pakkasen aika lyhenee, vesisateet ja suojasäät sulattavat hankia yhä tiheämpään tahtiin.
Pohjoisen eläimet eivät sopeudu etelän oloihin
Eläimet, jotka pysyvät lämpiminä ja pedoilta piilossa lumipeiton suojassa, eivät tule toimeen avotaivaan alla. Muillakaan eläimillä päivänvalo ei riitä entiseen malliin ruoan etsimiseen tai talvivarastojen keräämiseen, kun alku- ja lopputalvet kaamoksen kahta puolta käyvät pilvisten ja sateisten päivien enentyessä entistäkin pimeämmiksi. Eikä eläinten kalenteri talvipuvun ja ruokavalion vaihtoineen käy enää yksiin talvisäiden kanssa.
Kylmän ja lumisen taigan, tunturipaljakan ja tundran lajeista ei kehity eteläntyyppisen metsän eläjiä siinä tahdissa kuin niiden elämänpiiri mullistuu. Eivätkä ne pärjää kilpailussa uudistulokkaiden kanssa elinolojen muututtua. Pohjoisten lajien asumisalueet ovat jo siirtyneet kohti pohjoista ja koillista eteläisempien lajien tieltä. Mutta loputtomiin pohjoinen ei pääse etelää pakoon, sillä Jäämeri salpaa tien.
Pohjoinen katoaa, koska sille ei ole enää tilaa.
