Elvi Törmänen saksalaisista muistelma

Kari Kantola:
-41 alako tämä uus sota, jatkosota, saksalaisia… oliko siellä Kantokylässä päin?

Elvi Törmänen:
Katohan homman nimmeä, se Lämsänkyläntiehän meni siitä Kuusamojärven eteläpuolelta. Niin niitähän oli siinä järven takana.

Kari Kantola:
No kävittekö te monesti siellä järven toisella puolella?

Elvi Törmänen:
Niijjen saksalaisten luona… sehän oli kuule semmonen kaupankäynti sen… no sitä leipää. Ja voeta sitte. Nehän toevat sitte sitä, juntaksi sitä sanottiin, sehä oli hirveän paksua. Ne vaihti sillä leivällä sieltä taloloista ku jokkaisessa talossa oli karjaa, ni sitä voeta. No sielloli nuorta ja vanhaa sitte silläi puolen järvee, ne saatto ne talon papat ja mummut käyvä sieltä toiselta puolen järvee ostamassa sitä voeta. Se ku oli maahuusholli ni siinä ei kyllä sillä tarvinu sitä leipää… voella leipää vaehtaa. Vaan kuitenni, se oli hirveän, minä muistan, hirveän hyvän makusta.

Kari Kantola:
Niin ne kaikki on sanonu.

Elvi Törmänen:
Niin. Se oli hirveän hyvän makusta, kato ku ohraa ja ruista viljeltiin tuossa omassa pellossa. Sitte jauhatettiin. Kaikki oltiin omavarasia. Sitte kato ku soli vieraampata ni sehän oli parempata sitte. No se siitä.

Sittehän ku ne siihen ne saksalaiset paatuvat ja olivat, eihän niillä ollu niitä pyykipesu niitä… ni sehän oli sehi kova homma naisväellä, niin nuorilla ku vanhoella, sillä sitte tienattiin sitä rahhoa. Voe minäki muistan, sieltä ku tuotiin semmonen kauhean iso muuripata. Nehän pestiin tällä laella… ??? Ja talavihan se oli, ni voe mahoton sitä… Ni sillai me saatiin sitä tarverahhaa.

Kari Kantola:
Rahallako ne makso sitte sen pyykinpesun?

Elvi Törmänen:
Nii, rahalla. Olihan siellä paljo semmosia köyhempiäki, jotka saatto vaehtaa leipään.

Kari Kantola:
Ilimeisesti suhteet saksalaisiin oli hyvät?

Elvi Törmänen:
Hyvät, hyvät. Hirveän hyvät. Niin monta muuta paekkoa on varmasti nyt jäläkeen tehi kuulleet, nuoret polovet. Niillähän oli oekein hyvät suhteet. Mutta sitte ku ne tuli diplomaatit. Kuka lie rakastellu ja kuka ei… Niin, Kuusamossa. Olin minä sen verran, että muistan ne….