Hyppää sisältöön

Seurakunnan alue

Kuusamon Lapin seurakunta toimi 1740-luvulle saakka eli runsaan 70 vuoden ajan alueellisesti yhtä laajana kuin perustamisvaiheessa. Seurakunnassa oli kaksi pappia, Kuusamossa työskentelevä kirkkoherra ja vuodesta 1699 alkaen Sodankylässä toiminut kappalainen. Kuolajärven lapinkylässä vieraili heidän lisäkseen Kemijärven kirkkoherra. Nämä hoitivat laajaa seurakuntaa vierailemalla kylissä toimittaen kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset. He pitivät myös kinkereitä ja jumalanpalveluksia, joissa jakoivat ehtoollisen.

Yhdeksästä lapinkylästä muodostetun Kemin Lapin seurakunnan alue muotoutui ajan kuluessa ja alkuperäiselle alueelle syntyi uusia seurakuntia. Kirkkoherra Jacob Chydeniuksen toimikauden päättyessä vuonna 1746 Kuusamon Lapin seurakunnan alueeseen kuuluivat edelleen Inari ja Sodankylä.

Sodankylän seurakunta määrättiin perustettavaksi 24.7.1747 päivätyllä kuninkaan kirjeellä. Siihen liitettiin alkuperäisestä Kemin Lapin seurakunnasta Sodankylä, Sompio, Kemikylä ja Kittilä. Kittilä muutettiin 1825 Sodankylän kappelikunnaksi ja lopulta se itsenäistyi vuonna 1854. Uuden seurakunnan alueella asui tuohon aikaan noin 700 henkeä.

Kemin Lapin seurakunnan pohjoisin Lapin kylä Inari liitettiin vuonna 1747 Tornion Lapista itsenäistyneeseen Utsjokeen. Inarin ensimmäinen kirkko rakennettiin 1648 lapinkylän tuon aikaiseen keskukseen Pielpajärvelle. Samalle paikalle rakennettiin nykyäänkin kesäaikaisessa käytössä oleva kirkko vuonna 1760.

Kuolajärvi, nykyinen Salla liitettiin vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelikirkon vuonna 1828 ja saivat 1857 oikeuden olla Kemijärveen kuuluva kappeliseurakunta.

Viimeinen aluetta koskeva muutos tapahtui 1.5.1926, jolloin Posion kunta ja seurakunta erotettiin Kuusamosta itsenäiseksi kunnaksi ja seurakunnaksi.