Sirkka Saastamoisen muistelma

Sirkka:

10-vuotiaana, -34, oon liittyny lottiin. Pikku lottana. Ja sitten rintamalla alaikäsenä. Ni minä sitte sannoin, että minä voin lähteä. Että tuota kun ja mulla oli muka sitä. Sekin oli sitten niin tärkeä, ku mä sanon vielä niin, että ku meillei oo yhtään poikaakaan, se oli tämmöinen vaan, että pittäähän se jonku lähtee. Että minäpä lähen sitte. Tavallaan niinku miehen sijasta, ihan näillä sanoilla melekein.

Ei siinä mittään. Että täytä reppus ja mee kansanopistolle, että kenttäposti-autossa pääset sitte sinne. No niihän minä lähin. Se tapahtu ihan niin, että samalla lähin kottiin ja kenttäposti-auto lähti. Ja lavalla siinä sitte oli niitä sotilaita, jotka menivät sitte, niinku lomalta palasivat. Ja siinä lavalla mentiin sitten ja matkattiin. Mentiin rajan yli, mentiin Kiimasvaaran yli. Kiimasvaarasta mentiin Tuhkalaan ja Tuhkalasta sitten Kananaiseen. Kananaisessa oltiin oltu jo vissiin viikko kaks. Ja sitte sinä yönä, tai sinä päivänä ku minä siellä olin, ensimmäinen yö, niin sillon alako kuule tuo Sohjananjoen ylitys. Soli se ensimmäinen yö, oiskohan se ollu viimeiset päivät heinäkuuta ku vallattiin, ku Sohjananjoen valtaus oli.

Ja se oli se ensimmäinen yö, ku minä olin siellä. Eihän siitä pitkä matka ollu siitä Kananaisesta tuohon Sohjananjoen suulle taikka Sohjananjoelle, sehän kuulu kaikki, ja sillon oli ensimmäistä kertaa saksalaisten stuka pommitti sitä kohtaa justiin. Sitä ihmeissään sitte katottiin. Mehän nähtiin se koko touhu ja se koko jyske. Ja me oltiin sillon viemässä justiin tuota kahvia viemässä patterille. Se oli ihan mahoton mäiske ku koko patteri tuntee, jotenki se oli… Korkki suussa kulettiin siellä ja se oli hirveä kuule se jytinä, se Sohjananjoen ylitys, että se oli ihan kauhea. Ja minä ensimmäistä yötä, eihän sitä voinu nukkuakkaan. Sitten tuli ryssät tuota, niin ampuvat lentokoneesta sitten. Tietysti yrittivät saaha tätä tuhoa aikaan sit sillä lailla. Mutta ei se meidän (???) sattunu.

Sittepä lähtiki Kiestingin asemalta heti kuule tykistö etteenpäin, ku ne saevat veturin kuntoon ja me onneksi jäätiin. Meille sanottiin, että naisia ei oteta nyt matkaan. Onneksi ei otettu ja me jäätiin sinne asemalle pitämään kanttiinia. Niin ja siellä sitten käytiin, oikeastaan meillä oli hyvin vähä tuota, ku meillä oli tykit menny etteenpäin, niin meillä ei ollut tuota sitä. Meillä oli semmonen paikallinen kanttiini, niin siinä nyt sitten kävi nämä, ketä lie sitte sotilaita oli. Minä en muista sitä, mutta ku olin niin vähän aikaa, ku se tuli se tykistökeskitys sitten. Ne rupesivat ilmeisesti, kun nämä eteni sitä rattaa, ni sieltä ryssä vastasi sitte, oli yöllä kova tykistökeskitys ja se on kestäny aamuun, eiku se aamuyöstä alako, vaan minä en kuullu sitä. Mää nukkuin kyllä tilkassa sitten niin, mutta heräsin siihen vaikka tuota, jalakaa polttaa. Niin tuota, no se ovi ovi ei auennu ja tuota siinä sitte tota katottiin sitte, että no miksi se ei aukea? No hevonen kaatu, se lähettihevonen kaatu sitten siihen, ku sai osuman.

No sitte ne kuitenki raivasi sen hevosen siitä pois ja lähettiin menemään sitte. Siinä on aika soista, semmonen soistunu siinä semmonen rinne, niin siellä sitte maattiin muuan tunti sitte, koko keskityksen ajan. No siinä sitte vaen kuunneltiin, että millon, siinä jo oppi sillä tavalla, ku sieltä lähtölaukaus kuulu, ni koko ajan ootti, että tulleeko tuonne vai menikö tänne vai menikö tänne vai tulleeko kohti? Sitä pysty ees sanomaan, ehkä sitä pari tuntia kesti ja mulla on vuotava jalaka, semmonen haavottunu jalaka.

Kari Kantola:
Niin se oli teltassa jo haavottunu?

Sirkka:
Niin teltassa haavottu, se tuli telttaan se sirpale, se tuli niinku lähelle siihen. Sen hevosen tappo ensiksi ja se oli hyvin pieni sirpale, mutta sitten toivottiin minun reppuo siinä välissä, sitte otettiin mulle reppu, sitte lähtivät minnuu jiiäspeelle viemään, ku se keskitys sitte loppu. Ni katottiin sitte reppu, niin mulla oli semmonen kirjelehtiö siellä repussa, ni siellä teltassa kahtovat ku kirjelehtiö oli repussa, ni se oli siihen pysähtyny semmonen iso sirpale. Ni sillä oli se vauhti loppunu siihen. Ja se reppu oli mun pään alla. Että ku on tämmöstä tuuria on niinku ollu näissä matkassa. Sitte lähettiin viemään semmosella henkilöautolla sitte Kananaiseen leikattavaksi. Ja ihan yksistään. Sekin oli jollain tavalla niin sanotusti myrkkybussi, se ihan kuletti vaan haavottuneita. Kananaiseen oli matkaa sitten.

Kiestingistä Kananaiseen oli melekonen matka ja se piti sitte leikata se jalaka. Sillä tavalla, että se otettiin se sirpale poes.

No siellä se sitte leikattiin ja sano, että nyt lähetään viemään linja-autolla Kuusamoon sotasairaalaan, ni viiään lastia, että tässä on nyt sitte neljä paaripotilasta. Se oli sillai laitettu ne paarit, että ne oli alekkain, oliko kaheksan. Minä olin ylimpänä sitte ja minun alla oli tietysti joku mies siellä ja sitte toisella puolella oli yks päähän haavottunu, joka huuti kauheesti. Sitte tuota tultiin Kuusamoon ja kansakoulun pihalla tossa, niin tuli sitte sitä lastia vastaanottamaan lääkäri, soli naislääkäri. Se sano sitte se kuljettaja, että täällä on yks lotta. Se että, voi hyvänen aika, mihin me pannaan se, että eihän meillä ole ku miespaikkoja, on isot luokat, eihän me voijja sitä panna minnekään. Sitte minä sain sille sanottua, että ku minun koti on tässä kirkolla ja meijjän kodin vieressä on sitte kenttäsairaalan yksi osasto. Eiku sotasairaalan yks osasto, jossa hoijjetaan sotilaita ja sinne ei ole matkaa meiltä ku 50, ei oo ku 20-30 metriä, että ne on ihan likettäin.

Niin se sano, että voi että ihana asia. Se kysy, että voijaanko minua hoitaa siellä, että saanko minä kotona hoitoa, että jos kottiin viiään. Ni sitte minä sannoin niille pojille, ne pyssäyttivät sitte onnikan siinä meijjän kohalla. Minä sannoin, että nyt että saa minnuu paarilla ajjaa. Nyt on aamu ja äiti on varmaan heränny, taikka se herrää kohta ja se näkkee, että kantakaa minnuu sillä tavalla niinku kultatuolissa kannetaan ja mullon oma sänky siellä kamarissa, että sinne vain viette minut sallaa sillä tavalla ja ku äiti nukku pirtin puolella ja me tyttäret kamarissa. Kyllä sitte kun se tuli käymään siellä, ni että ei tämä mikkään yllätys hälle ollu.