1600–1800 -luku
Tavajärvelle asumaan
Kuusamon alkuperäisväestöön kuuluneen saamelaisen lautamiehen Niila Antinpojan (s. noin 1640) kerrotaan pitäneen kesäpaikkaa Tavajärvellä. Ensimmäisenä vakituisena asukkaana pidetään hänen poikaansa Lauria (s. noin 1695-70). Sukunimeksi vakiintui asuinpaikan mukaan Tavajärvi.
1740-luvulla Tavajärven tila jakautui kahdeksi tilaksi, joita nimittiin myöhemmin: Tavajärvi-Vainioksi ja Stjernaksi. Kantatilasta lohkottuja tiloja jaettiin edelleen: Tavajärvi-Vainiosta erottui Mannila ja Stjernasta Pitkäaho.
Ensimmäinen Manninen
1809 Pudasjärven Puhoskylässä asunut Matti Laurinpoika Parkkinen-Manninen muutti vaimonsa Kaisan kanssa Tavajärvelle. Lapsia oli kuusi: Lauri, Matti, Juuso, Heikki, Antti ja Kaisa. Perhe asettui Tavajärvi-Vainion kruununtilalle.
Kolmanneksi vanhimman pojan Juuson (s. 1796) jälkeläiset isännöivät Mannisten osaa tilasta monen sukupolven ajan. Kruununtila lunastettiin perintötilaksi 1900.
Lehtikuulutus Mannilan asumisoikeudesta 1895.
Mannila palaa
1890-luvun puolivälissä Mannilassa oli kaksi isäntää. Juuso Manninen oli perustanut perheen Lotta Johanna Palosaaren (s. 1857) kanssa, mutta Iikka Manninen oli poikamies. Näihin aikoihin alettiin Mannilaan rakentaa toista asuinrakennusta, sillä Iikka oli aikeissa mennä naimisiin.
Mannilaa kohtasi kuitenkin traaginen onnettomuus. Karjakeittiössä syttyi tulipalo, joka levisi ja tuhosi kaikki rakennukset. Tulipalossa kuoli talon Reeta-niminen piika. Parissa tunnissa kaikki Mannilan rakennukset olivat palaneet poroksi. ”Sydäntä särkeviä valitushuutoja kuului palopaikalta kilometrin päähän.”
Selma Perttusen koti Lauttasaari sijaitsi salmen toisella puolella. Järkyttävä tapahtuma piirtyi Selman mieleen. Apuun oli tullut Hautaniemen luostarin asukas.:
Se tulipalo tapahtui Mannilassa, joka oli kahden talon keskellä, Vainio oli toisella puolella ja Stjerna oli toisella. Siinä aivan lähellä Mannilaa asui munkki, kapean lahen toisella puolella. Se sattu menemään sinne Mannilaan, ja kun oli huomannu, että karjarakennus on tulessa, niin oli huomannu ottaa kirveen kahvasta, ja niin toisen palvelijan kanssa pelasti karjan, hevoset ja kaikki ulos. En muista, miten lampaiden liene käynyt.
Mutta toinen palvelija; hänen kohtalonsa oli järkyttävä. Meille kotiinkin kuului, kun sitä huudettiin:
”Reeta, missä sinä olet? Oletko sinä Vainiossa, vai oletko sinä Stjernassa?”
Ja eihän se vastausta voinu antaa, kun se oli heinälatoon menny. Huomattiin, että missä heinät oli ollu, niin sen lähellä oli ollu vatsallaan. Se jäännös, mitä siitä oli jäljellä, vanhin veljeni oli sen keksillä siepannu. (Selma Perttunen)
Kaikki Mannilan rakennukset oli rakennettava uudestaan. Ensin tehtiin asuinrakennus, johon kuului iso pirtti, kaksi kamaria ja eteinen. Siinä asui aluksi koko perhekunta yhdessä. Kun Iikka Manninen meni naimisiin, tehtiin toinen, suurempi asuinrakennus. Juuso perhekuntineen muutti uuteen taloon, ja Iikan perheelle jäi tulipalon jälkeen rakennettu talo.
Uutinen Mannilan tulipalosta. Kaiku 5.6.1895
”Siitä tulipalosta, jossa ihminenkin paloi ja josta jo olemme lyhyesti maininneet, meille kirjoitetaan: Kuusamon Tavajärven kylässä Mannilan talosta pääsi tuli irti noin klo 5 i.pp. kodasta. Tuuli oli jotenkin ankara, jota sai tulen kauheaan raivoon, niin että parin tunnin perästä oli porona kaikki talon huoneet, nimittäin kaksi asuinrakennusta.”