Maila Murtovaara,sisko sotalapsena muistelma

Kari Kantola:
Entäs sisko, missä vaiheessa sisko vietiin sotalapseksi?

Maila Murtovaara:
Niin se on täytyny olla, koska 9-vuotispäiviltä on kuva sieltä niin kyllä ne on viety. Se on -33 syntyny. Ni sehän täytyy olla viety jo -41 tai -42 alakuvuonna. Minä en tiijjä, meille ilimotti. Me oltiin tuota, nehän otti niinku sotakummiperheitä, ni äiti sano että hän ei ota yhtään. Ja se tuli käyttämään jostakin syystä sitä lääkärissä ja sillon oli justiin se auto. Oli linjuri lähössä ja äiti sano, että hän ei millään ois antanu ja se vaen sano että pannaanhan tytär menemään ja lappu kaulaan.

Kari Kantola:
Oliko ne tämmösistä perheistä, joissa oli niinku kuollu isä rintamalla?

Maila Murtovaara:
Niinku autettiin jotenkin.

Kari Kantola:
Joo. Onko sulla käsitystä, että kuinka paljon Kuusamosta lähti niitä sotalapsia?

Maila Murtovaara:
En minä tiijjä, mutta niitä oli aeka paljon sillon siihen linjuriin aenaki. Että niitä vissiin aenaki kahesti. Onko usiammanki kerran, en tiijjä, mutta ku se ei siihen ensimmäiseen lähteny kuitenkaan, ei Sirkka lähteny.

Kari Kantola:
Kuinka pitkään se Sirkka oli siellä?

Maila Murtovaara:
No nämä tulivat sitte takasi, niitähän ennemmin tahottiin, mutta ku tuota ei niinku saatu. Ja meilläkin tahtovat vaen ku niillei ollu lapsia, ni siihen niinku ottolapseksi. Sieltä monta kertaa tahottiin ja eikä sitte luvattu. Ja sitte minä muistan ku ne tuli. Minä muistan varmasti niin hyvin ku minä olin sillon tuota niinku kuusitoista. Piti ottaa semmonen, se ei ollu tavallaan passi, mutta esteettömyystodistus piti olla, että saa matkustaa tuolta. Kaakamossa oli nimittäin tarkkaa, henkilöllisyys tarkastettiin, ei saanu matkustaa sinne. Tornioon sillon kesällä. Ja tuota niin niin. Sieltä tuli, jotenkin äiti sai tietää. Minä en sitä ossaa sanoa, mistä se ilimotettiin, että ne tullee, että mennä vastaan, että tullee sillon. Ja minä olin hirveän pikkunen.

Ja no minä lähin sinne. Ja menin Tornioon. Eipä se juna tullukkaan, sinä päivänä. Ei tullu lapsia. Ja minulla on hirveän vähän rahhaa. Ja minä ajattelin, että missä minä oon yötä… Minä menin tähän Tornion kaupunginhotelliin, ku eivät luvanneet olla asemalla minun yötä. Minä kysyin, enkö minä saa olla. Mulla ei ollu matkalippua minnekään päin, ku minä sitte siihen junnaan lähen ku ne lapset tullee. Niin ne sano, että ei saa. Minä menin Tornion kaupunginhotelliin ja kysyin, että onko huonetta. Ni se sano se hovimestari mikä siinä oli, että ei oo huonetta. No minä sitte, että saanko minä istua? Sano että no istuhan oottamaan. Minä istun siinä vähän aikaa. Minä istun nojatuolissa ja näin, että Kanto-Veikko tuli ja tuo Korte-Jakki(???). Se sano, että onko heille huone, että he on varannu. Ni se sano, että ei ole. Ku ne miehet lähti ni se tuli, että minä en voinu nähä että sinä jäät iliman asuntoa ja nuo isot miehet löytää huoneen. Että jos hän saa luvan, että ku joku yksinäinen kyssyy, ni sulle kaveriksi. Se anto mulle sen niitten Kanto-Veikon ja Jakin(???) huoneen. Ne oli hillalastia viemässä Haaparantaan.

Aamusella sitte menin asemalle aikaste, niin se oli tuota juna tullu yöllä ja se seiso siinä. Ja minä sitte menin ja ne oli kaikki ummikkoja ne lapset. Minä olin onneksi ollu sen verran oppikoulussa, että minä tulin toimeen niitten kanssa, että osasin jotaki ruotsista.

Ja tuota niin, niin me tultiin. Se meni niin pitkään, että seuraava ilta oli myöhänen ennenku olimma Oulussa. Ne vaan nostivat meijjät kaikkine tavaroineen sinne Oulun asemalle eikä mittään, eikä kettään ollu vastassa.