Maila Murtovaaran (os. Paasovaara) ja Toivo Murtovaaran muistelma

Kari Kantola:
Te olitte sillon niinku lapsia, ku tämä talvisota sytty?

Toivo Murtovaara:
No minä olin neljällätoista, kansakoulusta sillon kevväällä päässy pois, silloin kesäkuun alussa. Ja tuota sitte ku se syksyllä sota alako ni tosiaan sehän oli se peleko hirvittävä. Ja sitte me tuon velimiehen kans, Antin kans ajeltiin siellä puita ja ihmeteltiin ku tultiin rinnettä siihen Murtovaaran kyllään, se kauppa siinä oli. Me ihmeteltiin, että ku se Kaukorannan Mikko, se kauppias tosiaan siihen ovelle tuli, ni Antti mulle sano, että tiiätkö mitä tuo tarkottaa? Että ku Mikko tuohon ovelle tuli ja jäe seisomaan ja se tänne ku kahto. Kyllä sen melekein arvaa, että sota on varmasti syttyny. Mikko huuti, että heittäkäähän poijjat pois se puunajo, turhaa se on. Ja niin me vietiin ne puut ja siitä se alako se rytinä ja heti tuli kohta määräyksie samana iltana.

Se Kaukovaaran poeka, Heikki-niminen oli, ni isä anto meille käskyn, että 5 km sinne Härmään on matkaa Murtovaarasta, ni lähtee viemään sannaa sinne, että huomenna pittää olla kahteentoista mennessä siellä Murtovaarassa. Kaikki jää, semmonen vaan välttämätön tavara ottaa matkaan, mitä luulette tarvihtevan. Niin me lähettiin ja vietiin sana sinne ja yksi niistä miehistä, pojista oli vielä kotona. Soli sitä vanhempaa ikäluokkaa, että se ei vielä sillon yltäny sinne armeijahommiin. Ni se vähä oli hermostunu. Sano, että hän ei lähe perkele mihinkään. Ja hän on täällä. Me että joo vaen me on sana tuotu kuitenki. Siinä kahviteltiin ja lähettiin takasi. Kyllä ne tuli seuraavana päivänä. Autot oli valamiina ja ihmiset lyötiin kyytiin kimpsune kampsuineen, mitä sae matkaan ottaa.. Ne oli vähäsiä, peitot, petivaatteet ja vähä siihen muita pitovaatteita ja niin sitä lähettiin köröttelemään.

Kari Kantola:
Se sinun isä oli kyläpäällikkö? Miten virallinen se kyläpäällikkön asema oli?

Toivo Murtovaara:
Nii oli. No se oli, että sille tuli käskyt ja tuli täältä nimismieheltä ja minä muistan, että rajavartioston miehet, sinne oli puhelin tuonne Kurvisen vartiolle. Sieltä tuli, joku sotilas toe sille käskyjä. Isällä oli se toimeksipanohomma, kaikki ne käytännön työt, se oli etukätteen jo kyllä valmistellu.

Kari Kantola:
Se oli nimenomaan evakkoa varten?

Toivo Murtovaara:
Niin evakkoa varten, niin se oli.

Kari Kantola:
Kyllä.

Toivo Murtovaara:
Niinku tavallaan anto niinku määräyksiä, että sinä otat sen tehtävän ja te meettä tuossa autossa ja sinä jäät hevosten kansa ja sinä jäät lehmien kansa ja sillä lailla.

Kari Kantola:
Entä sitte ku te lähitte sinne evakkoon, niin mihin se Murtovaaran väki kokoontu?

Toivo Murtovaara:
Sinne teijjen varsiin, enimmäkseen oli tuolla minun kotonaki.

Maila Murtovaara:
Ja meillä. Oli issoimmat pirtit. Ja lähellä.

Toivo Murtovaara:
Nii ja heillä. Niillä ei ollu ku joku 300 m niijjen talojen väli, ni se oli se tienhaara, niin sanottu.

Maila Murtovaara:
Koko sota-aijjan ne oli niinku varattu tämmöseen.

Toivo Murtovaara:
Niinku sotilaskäyttöön.

Maila Murtovaara:
Sotilaskäyttöön oli varattu ja tämmöseen kaikkeen.
No minä olin sillon ku alako talavisota, ni minä olin 8 km:n päässä Karvosessa koulussa ja siellä oltiin niinku viikot. Joskus käytiin keskellä viikkoa kotona, mutta ku minäki olin vasta niinku toisella luokalla, että olin niin pikkunen, ni siellä oltiin niinku talavisaekana yötä. Ni aamusella olimma siinä seittemän maissa aamupuurolla, ku isä tuli ovesta ja sano, että syyä se puuro ja nyt sitä lähetään. Tuli hevosella hakemaan ja me tulimma Murtovaaraan, sinne kottiin. Meillä oli jo talo täynnä ihmisiä.

Ja huvittava oli semmonen asia, että kun tuota justiin oli sillon edellisillä viikoilla koulussa jaettu niitä, mutta tuota ni ei mittään sitte, ni sitten tuli nämä, että joilla oli pitkä matka, ni niille annettiin, ni minä muistan, minulle annettiin sitte koulussa takkikangas. Ja sitte tuota semmonen flanelli ja että siitä tehä vuori. Niinku minä tulin kottiin, ni meillä oli vieras ompelija tekemässä mulle niitä vaatteita, vaikka meijjän isoäiti oli valtavaakari(???). Niin se ei, se ei ollu kerinny tekemään, ni se oli se emäntä tekijänä. Ni sano, että voi jeesus kaikkee sitä nyt Hilta rupesi teettämään, nyt lähön päässä, ni äiti sano, että teehän vaan hyvällä varalla ja pantiin neljät alusvaatteet ja viijet päällysvaatteet. Siis leningit. Kaikki vaatteet oli semmonen niinku tynnyri, että siinä ne mennee parraiten ne vaatteet. Kaikki uusimmat vaatteet piti panna päälle ja tuota, ni meillä oli tosiaan niitä, tuli niitä perheitä siihen meille. Minä muistan naapurin isäntä vielä, ni sieltäki muuten mistä papiston(???) on, ni sieltäki tulivat meille. Ja sitten oli sitä toista(???) kirkolle päin, ni sieltä talosta tulivat kans meille, ni se yks isäntä sai, se niin hermostu, se sae hermokohtauksen sillon illalla ja me oltiin niinku yks, yhen yön ne kaikki olivat siinä meillä.

Ja sitte seuraavana päivänä, en muista mihin aikaan tuli auto, kuorma-auto, jossa ei ollu mittään muuta ku sehän on kiinteä se lava, joka keikkaa, mutta ei että siinä ei oo rakkoa. Sitte oli kaks lautaa, semmonen niinku kuulu ja perälauta vaan semmonen. Ja köyvvellä otettu yli ni se ei pääse leviämään. Ja sanottiin, että siihen kaikki. No mitä sitä hullua, eihän ne sovi päällekkäenkään ku oli niin isot kylät. Niin tuota ne sano, että kyllä se pittää toinen auto vielä tulla ja siihen lastattiin ja siitä voe ajatella sitä sen aekaista kulukua, että yötä oltiin, ensimmäinen yö Kuolionvaaralla.

Kari Kantola:
Siinä koulullako?

Maila Murtovaara:
Ei, ku se oli tuota…mikähän talo se nyt olis ollu. Ku minä olin sillon sen verran nuori, minä en. Eiku se mahto olla Kujala, ku se oli ihan siinä lähellä tietä. Niin, siinä oli kuitenki, että siinä oli pienempi asuinrakennus ja isompi ja me mentiin siihen pienempään vielä meijjän väki. Sitte muistelen, että seuraavana päivänä Hetekylän koulu.

Kari Kantola:
Olitteko te siinä Hetekylässä molemmat?

Toivo Murtovaara:
Niin.

Maila Murtovaara:
Ja samalla koululla.

Kari Kantola:
Te olitte samalla koululla?

Maila Murtovaara:
No ei oltu koko aikaa. Molempien perheet siirty tuonne Taipaleenharjuun, siihen Taipaleen Matin talossa oltiin, jossa oli Osuuskaupan johtajan lapsia, ni sillon kevätpuolella siirryttiin siihen.

Toivo Murtovaara:
Niinku oltiin tulossa takasippäin. Mutta se oli niinku, isäukko se hoiteli kaikki ne assiet. Siellä oli vastaanottajat. Siellä koululla oli oikein innokas opettaja, miesopettaja siinä koululla ja sitte oli niitä kylän napamiehiä oli, jotka ne yhessä järjesteli, että mihin voijjaan ottaa ja tiedustelivat etukätteen, että minne viijään se ja se perhe. Niitähän piti ruveta hajottammaan, ku se oli aivan kauhea kaaos siellä koululla.

Maila Murtovaara:
Siinä koulussa jaettiin ne talot.

Toivo Murtovaara:
Ja siellä oli hurjapäenen se opettaja, ku venäläisiä konneita ku lenti. Eihän me älytty, mehän tultiin sinne pihalle ja kattomaan. Saatana se pistoolin kanssa heilu. Että sisälle pitää mennä, että saa olla ulukona, oekein innokas, oekein kiihkomieli.