Tavajärven koulu. (Maija Alajuuman kuva-arkisto)
Monet Mannilan ihmiset ovat olleet aloitteellisia vastuunkantajia Tavajärven kyläyhteisössä. Juuso Manninen toimi lautamiehenä ja Iikka Manninen köyhäinhoidon piirimiehenä ja tarkastajana yhdessä Heikki Aksojärven ja Kalle Koutaniemen kanssa. Muistitietojen mukaan Juusoa kutsuttiin joskus jopa vanhoilla päivillään ”Lautamies-Juusoksi”. Mannilan väki osallistui myös maamiesseuran ja suojeluskunnan toimintaan. Lauri Mannisen mukaan maamiesseuran toiminta yhdisti koko Tavajärven kylän väkeä, mutta suojeluskunnassa oli mukana vain noin parikymmentä henkilöä.
Kyläläisten yhteistoiminnan tuloksena Tavajärvelle saatiin kansakoulu jo vuonna 1894. Koulua Tavajärvelle oli puuhaamassa ainakin Vainion, Mannilan ja Koutaniemen väki, ehkä ihmisiä muistakin taloista. Tavajärven koulu oli toinen kansakoulu koko Kuusamon pitäjässä; ensimmäinen kansakoulu oli aloittanut toimintansa kirkonkylällä. Koulupiiri oli laaja, sillä siihen kuuluivat Tavajärven lisäksi Vatajärvi, Itäperä ja Välijärvi. Mannilan isäntiä kuului koulun johtokuntaan monessa sukupolvessa.
Tavajärven koulu aloitti toimintansa Koutaniemen pirtissä. Vuonna 1895 valmistui koulurakennus Tavaniemen pohjoisrannalle, lähelle Mannilaa. Koulun paikkaa oli aiemmin kutsuttu Kotaniemeksi, mutta koulun rakentamisen jälkeen paikan nimeksi vakiintui Koulunniemi. Tavajärven koulu on jäänyt monien mieleen kauniina paikkana. Kyläläisten suhtautuminen kouluasioihin ei ollut alkuvaiheessa pelkästään myönteistä, sillä jotkut pelkäsivät lasten oppivan koulussa laiskoiksi. Opettaja Antti Mäntynen kirjoittikin Kaiku-lehteen elokuussa 1903 vetoomuksen tavajärveläisille vanhemmille, jotta nämä laittaisivat lapsensa kouluun.
Tavajärven koululla järjestettiin monenlaisia tilaisuuksia, esimerkiksi jumalanpalveluksia, juhlia ja Maamiesseuran tapahtumia. Koulun ohella myös taloissa järjestettiin ruoanlaittoon liittyviä kursseja. Muisteluiden mukaan Mannila oli yhtenä keittokurssien pitopaikkana. Nuori väki teki myös retkiä. Juhannuksen aikaan ja muulloinkin retkikohteena oli Nuorusen tunturi.
Mannilaisten kanssakäyminen naapurusten ja kyläläisten kanssa oli vilkasta. Kyläilykulttuuri kukoisti, ja apua annettiin tarvitseville. Jos kyläilyssä oli pitempi tauko, alkoi ihmettely: ”Miksi et oo käyny? Miksei sieltä käyä?” Lempi Pauna on muistellut, että pyhäpäivisin Laiholan pirttiin kokoontui paljon ihmisiä raatailemaan. Muistelujen mukaan myös Mannilan pihalle saattoi kesäsunnuntaisin kerääntyä miehiä keskustelemaan päivänpolttavista asioista. Nuorukaiset hyppäsivät pituutta tai kolmiloikkaa ihmisen takamuksen muotoista vauhdinottokiveä hyödyntäen.
Tavajärveläistä nuorisoa 1920-luvun alkupuolella. Takana vasemmalta Eemil Aittakumpu, Herman Aittakumpu ja Pekka Manninen. Edessä oikealla Iida Stjerna (os. Kiviniemi), muut henkilöt tunnistamattomia. (Kuva: Maija Alajuuman kuva-arkisto)