Juho P. Kantolan tarina vierailusta

Jussi Kantola:

Aivan oikein. Minä sitte ku lähin kävelemään taas Vuotunkia ja kirkonkylää kohti. Kirkonkylä oli poltettu kokonaisuuvessaan, yhtä talloo lukuunottamatta, mikä oli Lahentakana, kaks talloa. Niin sitte käveleskelin kylän ohi ja maantietä pitkin Vuotunkiin. Vuotunki oli osittain poltettu, muttei kokonaan. Jyrkänkosken silta oli räjäytetty ja siinä oli sula vesi siinä sillalla, tai joessa, että minä sitte kävelin Suoperään ja Suoperästä yli, Ekojoen yli sitte Erkkilään ja Erkkilästä lähin kävelemään Heponiemelle. Ja se Heponiemi oli poltettu ja sitte tämä joentausta, ja Saarenkylän osa. Sitte uteliaisuus herätti niin paljo, että minä päätin, että minä kierrän tämän kylän ja sitte Käkilehto oli polttamatta.

Menin Saarelle, ni siellä Saarelan Eetun talo muun muassa oli poltettu, mutta siinä oli emäntänä, siinä talossa oli ollu minun sisar, tai ei sillä kertaa ollu. Ni siellä sitte menin pihalle, ni koira ilmaantu ja sehän koira tunsi tietysti minut ja voi että se oli niin hyvillään, näytti että sitä riemua riittää kyllä nyt. Se hyppäsi aina minua vasten ja haukku ja hyppi ja oli niin hyvillään. Sitte se lähti minun mukkaan, otin mukkaan sen ja lähettiin kiertämään.

Käkilehon kautta sitte kierrettiin siellä. No niin, jos vielä siihen kertos, että kyllä se vähän oudolta tuntu, ku oli kaikki poltettu Jyrkälläkoskella, paitsi se tehasrakennus oli jätetty polttamatta. Silta oli räjäytetty ja sitten muuten oli ihmeellistå, että tuntu miellyttävältä, aivan ku maisema minne käveli, just siitä Erkkilästä lähettiin Heponiemeen kävelemään. Siinä oli semmosta männyn taimikkoa, se ei ollu suuri se mehtä, niin aivan niinku jokainen puu ois hymyilly vastaan, että tuntu sittenki mukavalta päästä kotiseudulle, toivossa että pääsee vielä tänne uudestaanki.