Bertta Debner, saksalaisdesantit

Kari Kantola:
Oliko Kurvisessa saksalaisia siellä suunnalla?

Bertta Debner:
No kuule tuota, ei oikeestaan paljo, mutta eihän tästä niin kuin Kiestingistä Uhtualle, niin sen kautta kulukivat ja tämähän oli Hossan väli, siinähän ei ollu maantietä silloin sota-aikana. Minä muistan sillon kesällä yhtenä sunnuntai-aamuna herättiin siihen kun kauhee autokolonna mennöö sinne Teerirannalle päin, saksalaisia autoja.

Ja me ihan kauhussaan katottiin, että minne ne mennee ja tullee, puhelinpylväetä lyövät pystöön, osa laettaa siellä ja että mikä se nyt elämä tullee.

Ja ne menivät tuota sitten niin. Ne tekivät yhessä vuorokauvessa kuule siitä Hossaan tien siitä Teerirannalta. Ja sillä se niin mutkanen tuliki ku tuota niin niitä kankaita menivät. Joo ja hyvä rakennusmaa oli, että ne niin pian meni läpi siitä nämä saksalaiset.

Kari Kantola:
Oliko siinä enemmänkin liikennettä sitten myöhemmin?

Bertta Debner:
Oli, siitähän paljon kuluki. Kaikki tämä Uhtuan ja Kiestingin väli, ku ne näitä muutti niinku kolonnoita ja veivät tätä kautta rintamalle, niin kyllä siinä oli sillon.

Siinä niin venäläinen ampu sitä saksalaista kolonnaa. Kerran me oltiin justiin siellä myllyllä, oltiin tanssissa kesällä. Mikä kesähän se oli sillon… Oliko se kolome vaen kaksko se oli…

Niinni tuota se ampui sillon sen ja sitten tappo ne kenraalin rouvat kans siihen Isolehon rinteeseen.

Kari Kantola:
Ja mitkä venäläiset?

Bertta Debner:
Partio tuli venäjältä siihen, ja siitä väijytyksiin menivät ja niin ottivat tien ja sitten muista puhelinlangoista saivat tietää. Just se oli semmoinen nämä sotilaskoti-sisaret tai me oltiin molempina sillon kesällä, niin molempina öinä tuota siellä myllyllä tansseissa pyhän aikana. Siellä aina rammarilla soitettiin ja siellä tanssattiin, semmoisia nurkka- tai kylätansseja piettiin ja sittenhän me viikot oltiin siellä kuule mehtäniityllä siellä selekosessa justiin siellä, josta venäläiset vierite kulukivat.

Kari Kantola:
Ja teijjän niittyjä?

Bertta Debner:
Niin niin. Silloin justiin ku tämä kolonna, joka tappo tämän kenraalin rouvat, niin niin me oltiin sillon siellä Närängänvaaran alla siellä.

Niin niin, tuo oltiin niityllä viikko, isä ja minä ja sitten se Topi, Toivo, nuorempi veli ja me yksiin paikkoin kerräyttiin yön aikana semmosiin, että on turvallisempaa, kun siellä oli Kurvisen niittymiehiä ja kaikkia sillä tavalla.

Kari Kantola:
Oliko teillä pyssyjä kellään miehillä mukana?

Bertta Debner:
No kuule, meillä oli sillon niin oli kaksi asevelvollista oli siellä mukana. Niin että piti muka niinku vähä sillon yön aikana vartioi. Ni justiin sinä yönä kuulehan, mullon jääny niin elävästi mieleen se kun tuota, semmonen pien niittysauna oli niinku ennen oli semmosia matalia, joka lämmitettiin sen verran sitä kivillä, että sieltä ne sääsket lähti pois.

Ja siellä sitten nukkuvat heinillä, siellä niittysaunassa.

Niin niin tuota, sinnehän ei kaikki sopineet, ku oli paljo sitä väkkeä. Niinni minähän nukuin siellä ihan ulkona taivasalla, tuota sen huivin panin ku oli sääskiä hirveän paljon, ni tähän peitoksi ja koko yönä en nukkunu lauantain vastaisena yönä ja kuule semmonen outo haju tuli. Ja ihan sitten kuule, tiesin että se on venäläisen haju.

Semmonen mahorkka haisi ja semmoinen kumma, ku niillä on niin voimakkaat saippuat ja öljyt, että se kauas haisee. Ja aamulla sitten sitähän aena aekasin lähettiin sinne niittämään, niin sillon lauantaiaamuna lähettiin siitä sinne mentiin niinku sinne Näränkään päin näin, ni minä sanon isälle ku lähettiin sillon viien aekana aamulla, että viime yönä se ryssä haisi.

Se sanoo nii, että etkönä oo yhtään nukkunu. Minä että en yhtään oo nukkunu ja se varmasti oli ihan lähellä. Mutta en uskaltanu liikkuakaan siitä mätäskolosta, että minua niin pelotti ja mulla meni pissat housuun. Minä niin pelekäsin. En uskaltanu nousta siitä ja se varmasti oli lähellä. Ni isä sano, että no on se hullu, että se on taas yön pelänny.

No me oltiin se lauantaipäivä siellä niityllä, koottiin heiniä ja sitten justiin tämän niittysaunan vierite mentiin, kuule se oli semmoinen keskellä suota tämmönen metsä. Metsässä saari, jossa oli tämä niittysauna ja sitten mentiin ohi siitä ja siitei ollu siitä niittysaunalta, oisko vähä yli puoli kilometriä matkaa siitä oli kuule semmoinen kauhia jotos, sitä tuota heinikossa sitä suon reunaa kulukenu.

Ni isä ku on oli semmoinen, että se poronjäletkin niin se laski aena kuule sillä tavalla, että se tiesi, että monta porroata tästä on mennykin. Semmoinen kauhea jotos oli.

Niin se sano, että tästä on 40 ryssää menny viime yönä. Minä sanon, että niin että ku sinä et usko, ku minä sanon, että se haesi koko yön. Niin niin tuota. Ni sano, että kyllä se totta on, ja arvaa sinä kuule ku sitä löyty kuule tuota mahan alle jalakoja siitä, kun sitä sinne kottiin juostiin, mutta ku ei mihinkään tästä tehty kuule ilimoitusta, ei sinne rajavartiostoon eikä minnekään siitä, että tuota tämmöinen oli, ku niitä siellä oli niitä. Niin nehän vei toisia niittymiehiä veivät, esimerkiksi Hakalan Aalen ja Vetossan ja sieltä justiin ja arvaa sitä pelekoa mikä se ja sinne lähteä viikkomoin sinne.

Kari Kantola:
Palasko ne koskaan ne venäläiset?

Bertta Debner:
No palashan ne tietysti ja sittenhän ne palatessa voevat ottaa vangiksi tai tehä mitä vaen, ni sillonki ku siinä tuhosivat nämä, niin nehän lähtivät het venäjälle paenumaan takasi ja mikä niillä oli luikata siitä rajan yli. Ei ollu kukkaan esteenä.

Kari Kantola:
Tapahtuko siellä Kurvisessa monta tämmöstä, että ne ois vieny ihmisiä tai tappanu?

Bertta Debner:
No ne Hakalan niittymiehet veivät ja sitte siellähän hirveen paljo kuluki niinku meki ku oltiin sillon sitte muina kesinä siellä, niin sieltä sitten niinku meijjän ni yksinäinen paikka oli.

Niin niin tänne Poussuun evakuoitiin tosiaan. Onnelassa oli äiti lehmien kanssa ja me sitten niittymiehet oltiin siellä ja meijjän ois pitäny siellä Teerirannalla käyvä yötä olemassa, mutta eihän se isä joka yö lähteny, ku se oli kehikoilla se talo, se isompi talo, ni kuule sinne ullakolle noustiin ja rappuset mennessä vejettiin. Ettei tuota, niin joka yö venäläinen vei kuule meiltä kaivolta evväät.

Kari Kantola:
Aijjaa.

Bertta Debner:
Kuule ni partisaanit kuluki nuita, eiku ei partisaaneja, ku noita vankeja.

Kari Kantola:
Siis mitä vankeja?

Bertta Debner:
Venäläisiä vankeja, jotka pääsi täältä niinku kenttärataa ja sieltä ni tuota pääsivät karkuun. Ni nehä otti evästä mistä saivat ja justiin tämä minun siskohan näki sen, ku ne kävivät siellä Teerirannan puolella yöllä kuule. Ja nehän jonku verran siihen saivat yhesti ku ilimoitettiin, ni saevat niitä kiinni ja ottivat vangiksi ja osan tappovat.