Johdanto
Talvisodan alettua Kuusamon rajapitäjien siviiliväestö evakuoitiin pikaisesti. Paanajärven suunnalla käytiin evakuoinnin jälkeen vain pienimuotoisia partiokahakoita. Talvisodan päätyttyä Kuusamo menetti Moskovan rauhassa itäisimmät kylänsä Enojärvi, Kenttikylä, Paanajärvi, Pukari, Tavajärvi ja Vatajärvi. Jatkosodan alussa kesällä 1941 Paanajärvi vallattiin takaisin ja sen kautta kohti itää eteni 6. divisioonan joukkoja. Jo syksyn 1941 aikana alkoi partisaanisota, jolloin partisaanit iskivät myös rintamalinjan selustaan jääneellä Paanajärven alueella. Partisaaniuhan vuoksi jouduttiin Paanajärven suunnalle sijoittamaan suomalaisia ja saksalaisia joukkoja, ns. sivustan suojaukseen. Partisaanit suorittivatkin Paanajärven suunnalla useita iskuja vuosien 1941-1944 aikana. 4.9.1944 voimaan tulleen Suomen ja Neuvostoliiton välisen aselevon myötä Kuusamo jouduttiin jälleen evakuoimaan, niin myös sen itäisimmät kylät kuten Paanajärvi ja Tavajärvi. Kuusamon itäisimmät pitäjät menetettiin nyt pysyvästi.
Talvisota
30.11.1939
Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan aamulla klo 07.00. Kuusamossa käynnistettiin välittömästi evakuointi, siviilit lähtivät evakkoon Pudasjärven eteläpuolisiin kuntiin. Kuusamon 14 200 asukkaasta kaikkiaan 9 000 evakuoitiin. Suurin osa evakoista kuljetettiin kuorma-autojen lavoilla, osa kuljetettiin linja-autoilla tai hevosvetoisilla reillä ja osa poistui jopa kävellen.
1.121939
Illalla klo 17.35 vihollisen vahvennettu joukkue tunkeutui Paanajärven itäpään suunnalla Mäntyniemen vartion alueelle. Tulitaistelu alkoi klo 17.50, jolloin konekiväärin ja kranaatinheittimen tukema vihollinen yritti saarrostusta. Mäntyniemen vartio vastasi tuleen ja vetäytyi välttäen saarrostuksen. Taistelussa kuitenkin kaatui viestimies Heikki Määttä ja viestimies Kilpeläinen katosi.
5.12.1939
Vajaa neljäkymmentä miestä käsittävä sotilaspoliisiosasto lähti aamulla Kuusamon kirkonkylästä kahdella kuorma-autolla Paanajärvelle, Mäntyniemen kylään. Osaston tehtävänä oli irtaimen omaisuuden evakuointi. Siviiliväestö oli Mäntyniemestä evakuoitu jo aikaisemmin. Osaston johtajana toimi ylikersantti Rissisinen ja miesten aseistuksena oli kiväärit ja joitakin konepistooleja. Autotietä riitti Paanajärven länsipäähän asti, mistä jatkettiin ajaen Paanajärven jäätynyttä järvenselkää pitkin, järven itäpäässä sijaitsevaan Mäntyniemen kylään asti. Juuri kun sotilaspoliisit olivat menossa tutkimaan kolmea taloa, avasi vihollinen tulen. Rissisen osasto vastasi tuleen, mutta sotamies Helppinen kaatui ja sotamies Virtanen haavoittui. Osasto vetäytyi takaisin autoille haavoittunut mukanaan. Osasto vetäytyi kuorma-autoilla järven jäätä myöten, noin 300 metriä ja jäi varmistusasemiin Paanajärven rantatörmään. Rantatörmältä tähystettiin talojen suuntaan, jolloin havaittiin, että vihollisia etenee taloille joka suunnasta. Ylikersantti Rissinen päätti palata osastonsa kanssa takaisin Kuusamoon.
4.1.1940
Vihollisen, noin kahden joukkueen vahvuinen partio ylitti rajan Paanajärven Mäntyniemessä, käyden noin viiden kilometrin päässä Suomen puolella. Kyseessä lienee ollut tiedustelupartio.
Talvisota päättyi 13.3.1940
Kuusamo menetti talvisodan jälkeen solmitussa Moskovan rauhassa 14.3.1943 itäisimmät kylänsä, joita olivat: Enojärvi, Kenttikylä, Paanajärvi, Pukari, Tavajärvi ja Vatajärvi. Kaikkiaan Kuusamo menetti maata 165 340 hehtaaria. Tällä menetetyllä alueella asui vuonna 1939 noin 2 100 henkilöä, jotka nyt asutettiin Kuusamon jäljelle jääneelle alueelle. Heinäkuussa 1940 aloitettiin työt, uuden rajalinjauksen avaamiseksi maastoon. Töitä tehtiin samanaikaisesti molemmin puolin uutta rajalinjaa, niin että metsään avattiin rajalinjan vaatimaa aukkoa viisimetriä, molemmin puolin rajaa.
Jatkosota
30.6.1941
Yöllä, klo 01.00 alkaen majuri J.E. Sihvosen komentama Taisteluosasto Sihvonen (III/JR 33 ja 1./KTR 14) hyökkäsi Vuotungista kohti itää, ylittäen rajan klo 02.30. Tämä tapahtui siis vuorokautta ennen, ns. päähyökkäyksen alkamista. Hyökkäys suuntautui Vatajärven ja Tavajärven väliselle kannakselle, jossa se löi noin komppanian vahvuisen vihollisen. Heti tämän jälkeen majuri Sihvonen sai 6. divisioonan komentajalta, eversti Verner Viiklalta uuden käskyn, jättää järvikannakselle kaksi komppaniaa (3.KKK ja 7./JR 33) ja hyökätä lopuilla joukoilla seuraavana yönä Paanajärven eteläpäähän.
Kuusamoon sijoitetun Kenttäsairaala 12:n B-osasto sai 30.6. ensimmäiset haavoittuneet hoidettavakseen Paanajärven suunnalta, Sihvosen pataljoonasta (III/JR 33).
1.7.1941
Everstiluutnantti Armas Pihlajamaan komentama jalkaväkirykmentti 54 (JR 54/6.D) hyökkäsi Kallunkijärven eteläpuolen maastosta Paanajärven pohjoispuolelle Sovajärven suuntaan. Majuri Ali Kunnaksen kevytosasto 3 (Kev.Os.3) puolestaan hyökkäsi Paanajärven pohjoispuolitse tehtävänään vallata ensin Paanajärven länsipää ja jatkaa sitten aina Oulankaan asti. Edellisenä päivänä Vuotungin suunnalta Paanajärven eteläpäähän hyökännyt taisteluosasto Sihvonen jatkoi myöhemmin etenemistä Kev.Os.3:n kanssa Paanajärven pohjoispuolella.
4.7.1941
Taisteluosasto Sihvonen (III/JR 33 ja 1./KTR 14) oli edennyt Paanajärven pohjoispuolella vanhan valtakunnanrajan yli Perävaaraan asti. Kev.Os.3 oli tässä vaiheessa suunnattu Paanajärveltä pohjoisen suuntaan 6. divisioonan yhteyteen.
10.7.1941
Saksalaiseen XXXVI armeijakuntaan kuuluvan suomalaisen JR 33:n (6.D) yksi pataljoona jatkoi edelleen etenemistään Paanajärven suuntaisesti ja pääsi nyt Pääjärven rannalla sijaitsevaan Niskan kylään asti.
19.10.1941 – partisaanitoimintaa
Yöllä klo 01.00 lähetettiin Kuusamoon sijoitetun 734.Ilmasuojelukomppanian (734.ISK) toimesta luutnantti T. Heikkilän johtama partio (1+12) Paanajärvelle, johon liitettiin Taivalkoskelta saapunut kolmen miehen sotakoirapartio. Partion tehtävänä oli ajaa takaa partisaaniryhmää (6-7 miestä), joka oli Paanajärvellä kaapannut Paloniemen talon isännän ja tämän 13-vuotiaan pojan. Partio saapui paikalle klo 03.30, jolloin partisaanit olivat jo poistuneet. Partio lähti sotakoirien avulla perään, mutta jäljet katosivat Sänkivaaran suunnalla. Jälkien kadottua, takaa-ajopartio palasi takaisin Kuusamoon.
25.10.1941
Partisaanien muodostaman uhan vuoksi, Osasto Sihvonen (III/JR 33) suoritti partiointia Soukelon ja Paanajärven suunnalla.
Kommando isku Muurmannin radalle
Saksalais-suomalainen Kommando-osasto (Brandenburgilainen 15.kevykomppania) saapui heinä-elokuun 1942 vaihteessa vesisateessa Rovaniemeltä Kuusamon kirkonkylään, jossa levättyään ja ruokailtuaan osasto suuntasi Paanajärvelle. Osasto jaettiin Paanajärvellä kahteen osaan, Leutnant Schölderin joukkueeseen, jonka tehtävänä oli miinoittaa Muurmannin rata ja Oberleutnant Hettingierin 60 miehen osastoon, jonka tehtävänä oli raskaammin aseistettuna tuhoa vihollisen Mossan kenttävartio.
Muurmannin radalle lähtevä osasto lähti liikkeelle Paanajärven suuntaisesti kanooteilla kohti Muurmannin rataa, reittiä Paanajärvi-Oulankajoki-Pääjärvi-Niskan kenttävartio-Kuntijärvi-Mossajärvi, josta edelleen maitse Muurmannin radalle. Operaatio kesti noin kaksi viikkoa ja onnistui hyvin.
13.7.1942
SissiP 3:n jääkärijoukkueesta lähetettiin 20-miehinen partio Paanajärvelle. Tinalahden suunnalla partio sai taistelukosketuksen vihollisen kuuden miehen partioon (partisaaneja), joka oli kuljettamassa Suojärveltä vangitsemaansa suomalaista naista, Kreetta Määttää. Nainen saatiin vapautettua ja vihollinen pakeni idän suuntaan.335
29.8.1942 – partisaani-isku
Neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät Paanajärvellä Kuuselan taloon. Talon isäntä Petteri Karjalainen vietiin mukana. Partisaanit eivät vahingoittaneet paikalla ollutta talon emäntää ja poikaa, mutta veivät siis kuitenkin mukanaan talon isännän. Hän palasi takaisin Suomeen sotavankien luovutuksen yhteydessä.
Kevät 1943 – partisaani-isku
Keväällä 1943 partisaanit tunkeutuivat Paanajärvellä Paloniemen taloon ja ottivat talon 10-vuotiaan pojan vangiksi, isän lähtiessä poikansa mukaan. Pojasta koulutettiin desantti ja pudotettiin myöhemmin Rovaniemen seudulle. Desantti jäi kuitenkin pian kiinni, mutta nuoren ikänsä vuoksi hänet poikkeuksellisesti armahdettiin.
Huhtikuu 1943
Paanajärven itäpäähän asetettiin huhtikuun 1943 alussa saksalainen jääkärikomppanian miehittämä kenttävartio (1./Jäger-Btl.3). Jääkärikomppania korvattiin 28.4.1943 SS-poliisi-vuoristojääkärirykmentin (1./SS-Pol.Geb.Jäg.Rgt.18) ensimmäisen pataljoonan komppanialla.
12.10.1943
Kuusamon Ilmasuojelupiirin komentaja kapteeni T. Niikkulainen kävi Paanajärvellä tarkastamassa sinne asetetun poliisivartion. Paanajärven vartio oli asetettu alati kasvavan partisaaniuhan vuoksi.
Syksy 1944
3.9.1944
Yhteysesikunta Roi lähetti Rovaniemeltä Kuusamon Ilmasuojelupiirille salatun sanoman, evakuoinnin ensimmäisen vaiheen välittömästä aloittamisesta. Evakuointimääräys koski tässä vaiheessa vain työkyvytöntä väestöä. Konstaapeli Väinö Ojalehto määrättiin valvomaan evakuointia Tavajärven, Vatajärven, Aittakummun ja Paanajärven alueilla. Määräys annettiin siis jo ennen virallisen aseleposopimuksen julkistamista.
4.9.1944 – aselepo
Vihollisuudet Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyivät ja aselepo astui voimaan. Heti aselevon solmimisen jälkeen Suomen päämajan operatiiviselta osastolta lähetettiin, ylipäällikön käskystä everstiluutnantti U. S. Haahti neuvottelemaan saksalaisen 20. vuoristoarmeijan esikuntapäällikkö kenraalimajuri Hermann Hölterin kanssa. Neuvotteluissa sovittiin Saksan joukkojen poistumisesta Suomesta. Haahti ja Hölter sopivat, ettei asutuskeskuksia hävitetä, mutta saksalaiset pitivät kuitenkin tarpeellisena tuhota sillat ja tiet. Hölter epäili puna-armeijan seuraavan saksalaisten perässä Suomen puolelle.
Saksalaiset käynnistävät kauan suunnittelemansa operaatio Birken. Kyseessä oli saksalaisten joukkojen vetäytyminen Pohjois-Suomesta, pääosin Pohjois-Norjaan. Tähän liittyen kenraaliluutnantti Friedrich Hochbaumin komentaman XVIII vuoristoarmeijakunnan tuli nyt vetäytyä Kiestingin ja Uhtuan suunnilta kohti Rovaniemeä ja Oulua. Kiestingin suunnan joukot vetäytyivät pääosin Kuusamon kirkonkylän kautta, vain muutamia komppanioita vetäytyi Paanajärven kautta. 734. ilmasuojelukomppania sai illalla 8.9.1944 klo 20.30 päätökseen Paanajärven vartion evakuoinnin.
15.9.1944
Vuoristojääkärikomppania 12./GJB 139 oli vetäytymässä kohti länttä Paanajärven kautta. Pataljoona oli nyt Paanajärven länsipuolella ja asettui asemiin. Saksalaiset olivat ennen vetäytymistään tuhonneet kenttävartionsa Paanajärven itäpäässä. Vetäytymisen yhteydessä tuhottiin kaikki sillat ja puhelinlinjat katkottiin.
16.9.1944
SS-komppania (12./SS-GJR 11 ”RH”) siirtyi Paanajärven länsipäähän ja vapautti sieltä vuoristojääkärikomppanian (12./GJB 139), ottaen vastaan sen asemat. 12./GJB 139 puolestaan jatkoi nyt matkaansa Määttälänvaaraan, missä siviilien evakuointi oli vielä hieman kesken. Siviiliväestön evakuointi Kuusamossa saatiin kuitenkin päätökseen määräaikaan 17.9. klo 24 mennessä.
Viimeiset saksalaiset joukot poistuivat Kuusamon kirkonkylän länsipuolelta 27.9. puoleen päivään mennessä, puna-armeijan 205.divisioonan miehittäessä Kuusamon kirkonkylän. Puna-armeijan miehitystä kesti aina 18.11.1944 asti.
Lähde: Korpisota 1941-1944, www.korpisota.fi, Tapio Heiskanen, 2025
Kirjoittaja on sotahistorioitsija, jonka mummu Siiri Kinnunen (os. Leinonen) oli lähtöisin Paanajärveltä.